Tokoilua ja arkea

Hmmh.. Niin se vain tämäkin unohtui alkuinnostuksen jälkeen.. Noh, koitanpa nyt kuitenkin paikkailla taas tästä eteenpäin. :) Minulle nämä blogini (jep, minulla on useampi eri aiheista) ovat päiväkirjani. Kirjoitan, kun siltä tuntuu..

Kata on kasvanut, pieni pentu on jo suuri, voimakas sorsapoimurin aihio.. Painoa taitaa olla 16kg ja kokoakin on kiitettävästi :) tosin, pienihän tuo vielä on. :) järkikin on mukavasti kasvanut, uusia asioita opetellaan, mutta maltillisesti. :)

Olen myös alkanut itse tutustumaan noutajaporukkaan. Olenkin löytänyt sieltä useita uusia ihmisiä, joiden kanssa jakaa koirien koulutukseen ja elämään liittyviä asioita. :) kokeneiden kasvattajien ja harrastajien vinkit ovat kultaakin kalliimpia. Kata on minun ensimmäinen noutaja, tulen tekemään sen kanssa varmasti paljon virheitä, mutta oppia ikä kaikki!

Oulun Seudun Noutajakoirayhdistys järjesti nyt keväällä pentu toki eli tottelevaisuus koulutus kurssin. Osallistuimme sinne Katan kanssa ja tykkäsimme kovasti! Nyt Kata osaa hienosti tulla sivulle ja kulkea vierellä. Luoksetulo ja kontakti omistajaan voimistuivat myös erittäin hyvin! Oli kyllä erittäin hyvä kurssi, sillä asioita, mitä olimme opetelleen kotona, tuli opeteltua tuolla lisää ja eri tavalla. Samalla Kata sosiaalistui. kata on vähän pelännyt toisia koiria, muutamaa erityistapausta lukuunottamatta, mutta nyt leikkiin kelpaa jo usea eri koira. Sosiaalistumiseen auttoi paljon se, että tokossa ei saanut leikkiä ollenkaan toisten kanssa ja Kataakin alkoi sitten hiljalleen kiinnostamaan toiset koirat, kun kukaan ei saanut käydä päälle vaan välimatkat pidettiin aina. Muutenkin Kata on luonteeltaan enemmän alistuva ja tilaa antava, ja se on minusta hyvä. Olen nähnyt liian paljon narttuja, jotka ovat liian aggressiivisia toisia kohtaan ja se hankaloittaa yllättävän paljon elämää. Ei ole kivaa kokoajan vahtia koiraansa että se ei ala tappeleen muiden kanssa.

Syksyä odotellessa ja koulutusta jatkaen eteenpäin. Nyt nautitaan kesästä ja uimisesta :)

Kesäterkuin Milla ja Kata

Kylläpä aika kuluu nopeasti.

Onpas pitänyt kiirettä kun en ole edes koneelle ehtinyt istahtaa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kovasti koitan jatkossa kirjoitellakin ahkerammin. Varautukaa siis, nyt voi olla että tulee todella pitkä blogiteskti. Jatkossakin toki voi olla, että välillä tulee tällainen kuukauden tauko, minä kun kirjoitan tätä blogia ihan fiilispohjalla, eli juuri silloin kun siltä tuntuu. :)

Ensinnäkin, kävimme Katan kanssa eläinlääkärissä ottamassa asiaankuuluvat rokotteet, parin viikon päästä onkin tiedossa siihen tehoste. Automatka sinne sujui oikein mukavasti. Kata sai matkalla minulta muutamia herkkuja istuessaan jalkotilassa. Perille päästyämme olikin ihmeitä joka paikka täynnä! Pihalle kuului auton ääniä, ohi meni ihmisiä, ja joka paikasta tunkeutui kutsuvia tuoksuja nenään. Nokka maata viistäen Kata menikin hetken pitkin pihaa minun nauraessani toisen innokkuudelle. Hetken hajujen tutkimisen jälkeen olikin aika mennä sisälle. Heti ovella oli pelottava ritilä, jonne Kata pieni varmaankin luuli putoavansa, sen verran vaikealta näytti askeleet ovea kohti. :) Sisällä oli heti ovenluona vastassa toinen koira. Tilanne säilyi onneksi rauhallisena ja ilmoittautumisen ajan Kata kurkkikin minun jaloistani uutta tulokasta. Mitä lie keskustelivat pienillä vikinöillään. Pelottavin asia silti koko reissussa oli vaaka! Kotona Kata käy pienellä ihmisten lasivaakalla ja istuu kiltisti paikoillaan. Mutta eläinlääkärissä olikin ISO musta vaaka jossa oli liukumaton alusta. Kata päätti, että tässä ei voi seistä ja herkuista ja houkutteluista huolimatta ei pysynyt hetkeäkään aloillaan. Liekö asiaan vaikuttanut myös se, että vaaka keikkui ja kolisi hieman. Itse lääkärillä Kata käyttäytyi erinomaisesti. Antoi tutkia hampaat ja suun loistavasti, eli kotona oli siihen totuttamisessa onnistuttu. Piikkiäkään ei luultavasti edes huomannut, niin innokkaasti se mutusti herkkupalaansa jonka sai piikinannon ajaksi. Sirukin oli pysynyt paikallaan ja tiedot oikeat. :)

Lisäksi kävimme reilu viikko sitten Katan ja ysvätäni, valokuvaaja Matias Haaraniemen, kanssa metsässä kuvailemassa. Halusin ikuistaa Katan jo nyt pentuna, ja kun kyseessä on vilkas, malttamaton ja vielä kaiken lisäksi musta pentukoira, päätin pyytää ammattilaiselta apua. Ja suosittelen! Olen erittäin tyytyväinen kuviini jotka sain jo muutaman päivän sisällä itselleni! Kuvaaminen oli aluksi hankalaa, miettikää kun yhtälössä on innokas, juuri päiväunet nukkunut, levoton pentu noutaja ja metsä täynnä hajuja. Noh, ei muutakuin damilla useita noutoja ja sen jälkeen pahimman energiapommin purkauduttua harjoittelin Katan kanssa paikoillaan istumista. Ja siitä syntyikin aivan ihania ja suloisia poseerauskuvia. Kyllä meidän neiti on vaan sellainen sydäntenmurskaaja. <3 Lopussa muutamia kuva näytteitä :)

Olemme aloittaneet jo nyt Katan totuttamisen laukauksen ääneen. Aloitimme pienoiskiväärillä jossa oli vaimennin paikallaan. Kiinnostus oli yllättävää, leikitkin keskeytyivät hetkeksi aina kun laukaus kuului, ja kovasti katseli ympärilleen että mitä tapahtuu, pelon merkkejä ei ole ollenkaan ollut, sillä aloitimme varovasti, eli olin aluksi kauempana ampujasta Katan kanssa. Leikin Katan kanssa samalla kun kävelimme aina hitaasti kohti ampujaa. Näin keskittyminen oli muualla kuin laukauksissa. Viimeviikolla kävimme myös haulikolla ampumassa. Aloitimme todella varovaisesti. Ensiksi kauempaa Katan kanssa seuraten ja samalla leikkien. Lopulta olimme jo alle 10m etäisyydellä ampujasta ja samalla huomasin sen, että Kata selkeästi seurasi sinne, mihin ammuttiin. Ammuimme myös maitopurkkia joka aina osumasta tipahti, ja oli mukavaa, kun Kata kiinnostui siitä ja saikin noutaa sen maitopurkin ampumisen jälkeen. Pelottavinta Katasta oli se, kun minut päästettiin haulikolla ampumaan, ei tainnut pieni luottaa mamman ampumataitoihin vaan otti muutaman askeleen taaksepäin. :) Kyllä Katasta tulee vielä loistava noutaja!

Loppuun vielä oikein iloisia uutisia. Kata ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt yhtään kakkaa sisälle! Ja nyt on jo menty pari viikkoa niin, että ei oile tullut kuin kaksi vahinkopissaa sisälle kun emme ole ehtineet reagoida tarpeeksi nopeasti ulospyytämiseen. Kata on ensimmäisistä viikoista lähtien osannut pyytää ulos. Kata menee ovelle ja inisee, jos sitä ei huomaa, se tulee luokse ''pyytämään''.

Kaiken kaikkiaan aivan rakastettava koira Kata on! Olen oikein kiitollinen Lindbergeille siitä, että saimme Katan meille sijoitukseen. Meidän hyvä Karma! <3

Kuvien oikeudet : Matias Haaraniemi http://matiashaaraniemi.kuvat.fi/ 

Koira kasvaa nopeammin kuin järki.

Meidän pieni on jo aika iso.. Olin 5 päivää reissun päällä ja Kata oli mieheni kanssa kaksin kotona. Se olikin ollut aika hullunmyllyä. Kata näyttäisi olevan aika paljon minun perääni, joten teki hyvää jättää se kotiin välillä mieheni kanssa. Kata oli päättänyt, että testataanpas vähän isäntää. :) Ohjelmassa oli siis ollut rivitalon pihan ympärijuoksua, siivouskilpailua eli kumpi on nopeampi, mieheni siivoamaan vai Kata tekemään uusia lammikoita. Mutta hyvin olivat silti selvinneet.

Kotiin tullessa minua oli vastassa iso koira. Miten noin pieni voi kasvaa muutamassa päivössä noin paljon? Järki ei vaan näköjään kasva samaa tahtia.. Mutta yllättävän fiksu Kata on jo nyt. Istumiskäsky on jo hyvin hallussa, noutoja harjoittelemme kokoajan enemmän ja hiljalleen tuntuu siltä, että yhä useammin ja useammin nouto tulee heti takaisin eikä hetken leikin jälkeen. Lempilelu onkin vinkuva pehmonäätä jota on helppo kantaa suussa. Sen kanssa olemme enimmäkseen noutoja harjoitelleet ja aina välillä myös damilla.

Painoa Katalla on jo 6.8kg eli hyvältä näyttää. Katasta alkaa pikkuhiljaa pentupyörets haihtua ja alta paljastuu aivan upea labukan kroppa. Täydellinen minun silmissäni! :) Ruokaa Kata saa vielä muutaman viikon 4 kertaa päivässä kunnes siirrymme kolmeen kertaan. Ensiviikolla vuorossa on madotus ja sitten onkin aika lähteä ensimmäiselle yhteiselle käynnille eläinlääkäriin ottamaan rokotteita.

Kynnet me leikkaamme Katalta kerran viikossa. Se sujuu jo tosi reippaasti ilman pyristelyjä. Kaippa se on jo huomannut, että mitä vähemmän pyristelee, sitä nopeammin homma hoituu.

Meillä on käytössä unihäkki, eli oma paikka. Nyt reissun jälkeen aloitin Katan kanssa häkkiin kunnolla totuttelemisen. Illalla leikitän Kataa kunnolla, käytän ulkona lenkillä ja sen jälkeen on aika rauhoittua häkkiin unille. Häkkiin meno ei ole enään kovinkaan paha juttu Katalle, sillä se tietää saavansa possunkorvasuikaleen sinne mennessään. Vinkuminen ja ryskääminen on vähentynyt kerta kerralta ja näyttää että se on jo tajunnut häkin idean. Päivällä Kata käy muutaman kerran ottamassa unet häkissä lukkojen takana. Näin varmistan sen, että pentu saa riittävästi unta ja oppii rauhoittumaan. Ensiksi Kataa opetettiin olemaan häkissä ilman että ovi lukittiin. Nyt ollaan sitten edetty tähän vaiheeseen että ovi lukitaan jotta siellä pysytään. Samalla häkki on Katalle se oma paikka jossa se saa olla rauhassa. Kun se sinne vetäytyy itse, ei sitä silloin häiritä. :)

Tällaiset kuulumiset täältä! Lisää kirjoittelen kun taas ehdin! Mukavaa alkanutta kevättä ja aurinkoisia ilmoja! -Milla

Yllättävän paljon järkeä.

Nyt täytyy sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt Katan kanssa. Sillä on yllättävän paljon jo järkeä päässään. :) Istuminen sujuu jo hyvin, hyvinkin usein Kata kuuntelee käskyn vaikka olisi vähän vauhdikkaammallakin tuulella :) Noutoa olemme myös harjoitelleet lisää. Ensiksi pyydän Kataa istumaan, sen jälkeen heitän muutaman metrin päähän lelun ja annan käskyn, nouda. Heitän lelun umpikujaan, eli Kata joutuu palatessaan tulemaan luokseni. Tullessaan luokseni, saa Kata pitää lelua suussaan kehujen ajan ja sen jälkeen annan jätä-käskyn. Jättämisen jälkeen leikimme hetken lekulla, jotta kiinnostus pysyy yllä. Noutoja teemme kerrallaan pari, kolme, riippuen siitä, kuinka jaksaa keskittyä.

Paras opittu asia silti minun mielestäni on se, että Kata on oppinut pyytämään ulos! Aluksi tuli vain muutama vinkaisu oven luona ja jos ei ollu kengät kolmessa sekunnissa jalassa, ei ehtinyt. :) mutta nyt on parissa päivässä tilanne jo se, että Kata pyytää ulos vinkumalla ja istumalla oven luona. Pissoja tulee toki edelleen sisälle, mutta nekin lähes poikkeuksetta sanomalehdelle. Viime yönäkään ei ollut tullut yhtään lammikkoa lattialle. :) Hankimme myös muovisen, suuren koiranpedin johon asetimme sanomalehtiä. Nyt on enään pedin lisäksi yhdessä paikassa sanomalehtiä ja tarkoitus olisi opettaa, että nyt pienenä kaikki sisävahingot tulisivat rähän kakkospetiin joka on juuri sitä varten.

Lumihanki ei paljon pientä pitele, ulkona on aina pakko päästä käymään uppohangessa juoksemassa, komiasti Kata loikkiiiin siellä. :) Ulkona pysytään ainakin vielä sallitulla alueella, pannan käyttöä on jo harjoiteltu ulkona ollessa ja hyvin Kata antaa pannan olla kaulassaan, laittokin sujuu jo ongelmitta. Kohta on siis aika opetella narussa kulkemista.

Minä olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka oppivainen Kata on. Toki asiat unohtuu vielä paljon, mutta toistojen ja harjoitusten myötä kokoajan jää asioita enemmän ja enemmän päähän. Noh, sitä vuoden ikää odotellessa kun kaikki murrosiän myötä unohtuu. :)

Näin siis täällä, kuulumisia lisää kun taas ehdin kirjoitella. Jättäkäähän kommenttia tänne, olisi kiva saada vinkkejä ja viestejä jotta tiedän, luetaankos tätä ollenkaan vai kirjoittelenko bittiavaruuteen itselleni. :)

Palaamisiin: -Milla ja Kata-

Ensimmäinen viikko, viikkoja 8.

Tämän blogin olisi tarkoitus kertoa minun ja pienen ystäväni Katan yhteisestä matkasta pennusta aikuiseksi (toivottavasti) toimivaksi metsästysnoutajaksi.
Kata on pidemmän harkinnan tulos. Mietimme jo edellisenä kesänä veljeni kanssa, että oma noutaja olisi todella tärkeä olla metsällä mukana. Niimpä lueskelin netistä lähialueen kenneleiden sivuja ja jo silloin kiinnitin huomion Lindbiskin kennelin sivuihin. Asiat näyttivät olevan heillä kunnossa ja koirien uusilta kodeilta edellytettiin metsästysharrastusta. Lopullisen päätöksen tein, kun oma rakas koirani jouduttiin lopettamaan kasvaimen vuoksi ja oli aika alkaa harkitsemaan uutta koiraa. Muutama kuukausi vierähti Bellan poismenon jälkeen kun mietin, olisiko tuleva työparini noutaja vai seisoja. Loppujen lopuksi totesin, ettei meidän perheeseen sovi voimakasluontoinen koira, siis sellainen kuin seisojat usein ovat, sillä miehelläni ei ole riittävästi kokemusta koirista vielä.

Netistä noutajaa etsiessäni törmäsin sitten Lindbiskin ilmoitukseen, vapaana oli kaksi narttua, toinen myyntiin ja toinen sijoitukseen. Heti soittelemaan siis ja tuuri kävi, pääsimme katsastamaan pentuja ja juttelemaan, olisimmeko me riittävän hyvä perhe heidän sijoituskoirallensa. Onneksemme he luottivat meihin ja saimme Karman meille sijoitukseen. Siitä alkoikin pitkä odotus. Vaikka montaa viikkoa emme joutuneet odottamaan, niin silti jokainen päivä tuntui menevän hitaammin ja hitaammin kun odotimme että pääsemme hakemaan pienen kotiimme.

Kun päivä koitti, lähdimme ajelemaan reisjärvelle. Jännitys kupli vatsanpohjassa. Perillä odotti herkullinen ruokapöytä ja miehet pistettiinkin ruokailemaan niin pääsin juttelemaan Hilkan kanssa ja sopimaan asioista koskien sijoitusta. Vielä pieni pikaopastus ja niin pääsimme kotia kohti. Matkan ihastelin tuhisijaa vieressäni, kuinka pieni, ihana ja rauhallinen Kata olikaan. Ensimmäinen yö sujuikin oikein hyvin. Ei itkua, ei sotkua.

Edelleenkin pisut tulee lähes ainasanomalehdelle, lattialle ei enään tule kovinkaan usein mitään, uskomaton tyttö. Eilettäin jo ensimmäistä kertaa pyysi päästä ulos tarpeilleen. Fiksu koira siis.Myös ensimmäiset pienet koulutustuokiot ovat menneet oikein hyvin, niistä lisää myöhemmin.

Tavoite on kirjoittaa vähintään kerran viikossa, jos ehdin/jaksan, on tekstejä tulossa useamminkin. Kirjoitusvirheistä pahoittelen jo etukäteen,tabletilla ei ole kaikkein helpointa kirjoittaa. Näkemisiin! :) - Milla -