Kylläpä aika kuluu nopeasti.

Onpas pitänyt kiirettä kun en ole edes koneelle ehtinyt istahtaa. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kovasti koitan jatkossa kirjoitellakin ahkerammin. Varautukaa siis, nyt voi olla että tulee todella pitkä blogiteskti. Jatkossakin toki voi olla, että välillä tulee tällainen kuukauden tauko, minä kun kirjoitan tätä blogia ihan fiilispohjalla, eli juuri silloin kun siltä tuntuu. :)

Ensinnäkin, kävimme Katan kanssa eläinlääkärissä ottamassa asiaankuuluvat rokotteet, parin viikon päästä onkin tiedossa siihen tehoste. Automatka sinne sujui oikein mukavasti. Kata sai matkalla minulta muutamia herkkuja istuessaan jalkotilassa. Perille päästyämme olikin ihmeitä joka paikka täynnä! Pihalle kuului auton ääniä, ohi meni ihmisiä, ja joka paikasta tunkeutui kutsuvia tuoksuja nenään. Nokka maata viistäen Kata menikin hetken pitkin pihaa minun nauraessani toisen innokkuudelle. Hetken hajujen tutkimisen jälkeen olikin aika mennä sisälle. Heti ovella oli pelottava ritilä, jonne Kata pieni varmaankin luuli putoavansa, sen verran vaikealta näytti askeleet ovea kohti. :) Sisällä oli heti ovenluona vastassa toinen koira. Tilanne säilyi onneksi rauhallisena ja ilmoittautumisen ajan Kata kurkkikin minun jaloistani uutta tulokasta. Mitä lie keskustelivat pienillä vikinöillään. Pelottavin asia silti koko reissussa oli vaaka! Kotona Kata käy pienellä ihmisten lasivaakalla ja istuu kiltisti paikoillaan. Mutta eläinlääkärissä olikin ISO musta vaaka jossa oli liukumaton alusta. Kata päätti, että tässä ei voi seistä ja herkuista ja houkutteluista huolimatta ei pysynyt hetkeäkään aloillaan. Liekö asiaan vaikuttanut myös se, että vaaka keikkui ja kolisi hieman. Itse lääkärillä Kata käyttäytyi erinomaisesti. Antoi tutkia hampaat ja suun loistavasti, eli kotona oli siihen totuttamisessa onnistuttu. Piikkiäkään ei luultavasti edes huomannut, niin innokkaasti se mutusti herkkupalaansa jonka sai piikinannon ajaksi. Sirukin oli pysynyt paikallaan ja tiedot oikeat. :)

Lisäksi kävimme reilu viikko sitten Katan ja ysvätäni, valokuvaaja Matias Haaraniemen, kanssa metsässä kuvailemassa. Halusin ikuistaa Katan jo nyt pentuna, ja kun kyseessä on vilkas, malttamaton ja vielä kaiken lisäksi musta pentukoira, päätin pyytää ammattilaiselta apua. Ja suosittelen! Olen erittäin tyytyväinen kuviini jotka sain jo muutaman päivän sisällä itselleni! Kuvaaminen oli aluksi hankalaa, miettikää kun yhtälössä on innokas, juuri päiväunet nukkunut, levoton pentu noutaja ja metsä täynnä hajuja. Noh, ei muutakuin damilla useita noutoja ja sen jälkeen pahimman energiapommin purkauduttua harjoittelin Katan kanssa paikoillaan istumista. Ja siitä syntyikin aivan ihania ja suloisia poseerauskuvia. Kyllä meidän neiti on vaan sellainen sydäntenmurskaaja. <3 Lopussa muutamia kuva näytteitä :)

Olemme aloittaneet jo nyt Katan totuttamisen laukauksen ääneen. Aloitimme pienoiskiväärillä jossa oli vaimennin paikallaan. Kiinnostus oli yllättävää, leikitkin keskeytyivät hetkeksi aina kun laukaus kuului, ja kovasti katseli ympärilleen että mitä tapahtuu, pelon merkkejä ei ole ollenkaan ollut, sillä aloitimme varovasti, eli olin aluksi kauempana ampujasta Katan kanssa. Leikin Katan kanssa samalla kun kävelimme aina hitaasti kohti ampujaa. Näin keskittyminen oli muualla kuin laukauksissa. Viimeviikolla kävimme myös haulikolla ampumassa. Aloitimme todella varovaisesti. Ensiksi kauempaa Katan kanssa seuraten ja samalla leikkien. Lopulta olimme jo alle 10m etäisyydellä ampujasta ja samalla huomasin sen, että Kata selkeästi seurasi sinne, mihin ammuttiin. Ammuimme myös maitopurkkia joka aina osumasta tipahti, ja oli mukavaa, kun Kata kiinnostui siitä ja saikin noutaa sen maitopurkin ampumisen jälkeen. Pelottavinta Katasta oli se, kun minut päästettiin haulikolla ampumaan, ei tainnut pieni luottaa mamman ampumataitoihin vaan otti muutaman askeleen taaksepäin. :) Kyllä Katasta tulee vielä loistava noutaja!

Loppuun vielä oikein iloisia uutisia. Kata ei ole ensimmäisen viikon jälkeen tehnyt yhtään kakkaa sisälle! Ja nyt on jo menty pari viikkoa niin, että ei oile tullut kuin kaksi vahinkopissaa sisälle kun emme ole ehtineet reagoida tarpeeksi nopeasti ulospyytämiseen. Kata on ensimmäisistä viikoista lähtien osannut pyytää ulos. Kata menee ovelle ja inisee, jos sitä ei huomaa, se tulee luokse ''pyytämään''.

Kaiken kaikkiaan aivan rakastettava koira Kata on! Olen oikein kiitollinen Lindbergeille siitä, että saimme Katan meille sijoitukseen. Meidän hyvä Karma! <3

Kuvien oikeudet : Matias Haaraniemi http://matiashaaraniemi.kuvat.fi/